Savonlinnasta kerättyä.

Huonosti kuvattu, mutta kuvattuna kuitenkin.

38. Pujo eli (Artemisia vulgaris) on asterikasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruohokasvi. Se saattaa kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi ja kasvaa yleensä pusikkomaisena tiheikkönä tienvarsilla ja peltoalueilla. Pujo aiheuttaa siitepölynsä takia mahdollisia allergiaoireita, varsinkin elo-lokakuun kukinta-aikaan. Mykerökukinnot ovat terttuina varren latvassa. Kukintoa on punaruskeasta vaaleaan. Pujon lehtiliuskat ovat kapeita.

Kultapiisku. Kts, samaan lajiin kuuluva kultapiisku -sukulainen Etelä-Suomesta (Märyn luontopolku)

39. Karpalo eli (Vaccinium carpum) on puolukoihin kuuluva punamarjainen ikivihreä varpukasvi. Karpalo tuottaa punaisia marjoja ja kukkii punaisin kukin. Sen varpumainen varsi kasvaa noin 10-30 sentin pituiseksi. Karpaloa voidaan löytää paljolti koko Suomesta, mutta erityisesti se viihtyy (isokarpalo) soilla ja melko märillä mättäillä. Marja on syötävää ja maistuu melko kitkerältä. (Kuvassa vasemmalla.)

40. Rahkasammalet (Sphagnum) kuuluvat sammalten sukuun ja kasvavat soilla. Rahkasammalet viihtyvät myös kosteilla tundra-alueilla ja vetisillä, happamissa kasvupaikoilla/maaperässä. Maatuessaan sammal muodostaa turvetta. (Kuvassa oikealla. Löydätkö myös kuvasta karpalon marjan?)

 Vetistä suoaluetta, mistä karpalo ja rahkasammalta on löydetty.

41. Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, pieni-pyöreä lehtinen varpukasvi, jossa on myös kukinta-aikaan kellomaiset kukinnot. Vanamo on ainavihantainen ja se kuuluu kuusamakasveihin. Se viihtyy varpujen tavoin, kuivilla ja tuoreilla kangasmetsillä. 

42. Metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) viihtyy kangasmetsillä ja on yksi yleisimpiä sammallajeja. Tuoreella kangasmetsällä metsäkerrossammalta kasvaa laakeina yhteisinä mattoina. Kerrossammalesta voidaan erottaa hyvin haarakkeiset sammal"lehdykät", jotka ikään kuin kerrostuvat edellisen sammalkerrostuman / haarakkeen päälle. (Kuvassa vasemmalla.)

43. Kynsisammalet (Dicranum) ei ole ollenkaan kaksilatvaisia sivuhaaroja niin kuin esim. metsäkerrossammalessa. Se viihtyy ja kasvaa yleisesti havumetsien alueella eli kangasmetsillä. Kynsisammal muistuttaa nimensä mukaan terävää kynttä ja kasvaa noin 10-15 cm korkuiseksi. 

Märyn luontopolku/kuntoreitti

Tässä heinäkuun lopussa tuli pieni luontoreitti kierrettyä, enemmän olin keltavahverojahdissa mutta myös yritin kasveja bongailla! Keltavahveroita en juurikaan löytänyt, mustikkaa sitäkin enemmän ja muutama hyvä vattupuska. Jää marjojen keruu ensi kertaan, mutta kasveja sain kuvattua omaan kasviooni. Luonto/kuntoreitin ympärillä tuli enemmän pyörittyä ja poikettua, eli niinkään tuota kyseistä reittiä (kuvassa merkattuna) ei tullut kierrettyä. 2h metsässä silti ihan hyvä saavutus!

Kasvisaldona:

Maitohorsma

Suopursu

Karhunsammal

Variksenmarja

Kielo

Kultapiisku

Palleroporonjäkälä

Hirvenjäkälä

Vadelma

Naava

29. Maitohorsma on kasvaa noin puolen metrin tai hieman yli metrin korkeaksi. Suomessa melko lailla tien varsilla ja pelloilla kasvava kasvi. Kukissa 4 punertavaa, helakan vaaleanpunaista terälehteä. Pitkä varsi. 

30. Suopursu on varpukasvi, joka lukeutuu kanervakasveihin. Se on valkokukkainen ja hieman myrkullinen varpukasvi, joka kasvaa melko pensasmaisesti suonreunamilla ja mättäillä. Kavi kasvaa noin 30cm- metrin pituiseksi, sen lehdet on ohuet sekä nahkeat ja varret ruskeat. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.

31. Karhunsammalet kuuluvat lehtisammalten sukuun ja ovat kaksikotisia. Melko kosteilla metsissä (tuore kangasmetsä) mielestäni näkee paljon useammin kuin kuivilla kangasmetsillä. Piikikkään näköinen sammal.

Kuva tuoreesta kangasmetsästä. Alapuolella kuvattuna marjaton, melko karkealta ja kuusenneulasia muistuttava kasvi, Variksenmarja.
32. Variksenmarja eli kaarnikka on matala varpukasvi, joka kuuluu myös kanervakasvien sukuun. Variksenmarjaa kutsutaan myös tunturimustikaksi. Variksenmarjalla on neulasmaiset pienet lehdet, ne sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät mustat marjat.

 Kielo, melko lehtomaisessa metsässä lähellä pienen puron uomaa.

Tässä etelässä kasvava kultapiiskun lajike, jota myös näkyy kasvatettavan omilla kesämökin pihoilla Etelä-Suomessa.
33. Kultapiisku on myöhään kesästä kukkiva asterikasvi, joka kukinnoltaan on keltainen. Varsi kasvaa noin metrin pituiseksi. Yleensä kukkii pensaana tai isompana rypäksenä. Lehdet kasvilla on kapeat ja soikeanomaiset. Kasvaa ja viihtyy monipuolisessa ympäristössä, yleensä tienvierustalla, peltomaisilla lehdoilla, kangasmetsällä tai jopa lettosuolla. Yleisesti koko Suomessa lajityypistä hieman vaihdellen.

34. Palleroporonjäkälä, harmaa ja kuivilla kangasmetsillä, yleensä kallion päällä viihtyvä jäkälä. Tossun alla hieman kuivasti narskuu. Jäkälä kasvaa noin 5-15 cm korkeaksi ja viihtyy laajalti ryppäissä pitkin kallionlakea.

 35. Hirvenjäkälät kuuluu jäkäläsukuun. Tässä jäkälää melko kosteana tuoreella kangasmetsällä, polun varrella.

36. Vattu eli Vadelma, jolla piikikkäät ja kukkivat versot. 

Kasvaa pensaina, ja marjat punaisia. Vihreät lehdet sahalaitaisia. Pensas kasvaa jopa metrin-1,5m korkeaksi.

37. Naavat on jäkäläsuku, jonka lajikkeet roikkuvat puiden oksilla, usein kuusen tai männyn. Naava on väriltään harmaan ruskeaa ja muistuttaa hieman partaa :) Naava elää symbioosissa muiden jäkälien tavoin.