Seurantatutkimus

 Omalta pihalta lähdetty tutkimaan kirsikkapuun eli Cerasus vaiheita. Seurantatutkimus pätee varmasti aikalailla muihinkin kasveihin, tässä tapauksessa ruusukasveihin.

Cerasus viihtyy valoisalla ja (tässä tapauksessa) melko pohjavesirikkaalla (mahd. kaivopaikka) alueella. Kirsikka tarvitsee pölyttämisen avuksi toisen sukulaisen/kirsikkapuun. Kirsikkapuun lehdykät ovat suippomaisia ja teräväkärkisiä.

 1. Kukinta
Usein kirsikka kukkii pieninä ryppäinä, valkoisin tai vaaleanpunaisin kukinnoin. Oksat vielä kukinnan aikaan melko vähälehtiset. Kukinta toukokuusta kesäkuuhun. Kuvattu 28.5.2016

2. Hedelmien eli raakojen marjojen tulo ja kukinnan lakastuminen. Kuvattu 8.6.2016

3. Marjat kypsyvät ja lehtiä puhkeaa enemmän. Kuvattu 17.6.2016

 Myös angervon kasvukautta hieman seurailin. Huomattavissa kasvu, lehtien puhkeaminen ja kukinta.

Huom! Aikaisemmin olin kuvannut myös koivun seurantatutkimuksen, mutta valitettavasti tiedonsiirtosyistä kuvat katosivat.

Pari uupunutta: Rauduskoivu ja Metsävaahtera

Loput uupuneet kasvit...

52. Rauduskoivu (Betula pendula) on lehtipuu, joka kuuluu koivukasveihin. Se esiintyy laajasti koko Suomessa. Rauduskoivun tuohi on valkoinen, jossa tummia raitoja, jotka ovat paksuja ja rosoisia. Sen erottaa "veljestään" hieskoivusta, lehtien muodon ja tuohen perusteella. Rauduskoivu on myös hieskoivua usein oksistaan riippamaisempi. Hieskoivun tuohi on sileäpintaisempi ja ohuempi kuin rauduskoivun. Rauduskoivun lehdet ovat kolmionmalliset ja sahalaitaisemmat kuin hieskoivun. 

53. Metsävaahtera (Acer platanoides) lukeutuu vaahterakasveihin tai saippuamarjakasveihin. Vaahteran lehti on 3- tai 5-halkioiset lehdykät. Vaahtera kukkii keväisin ennen lehtien tuloa keltaisella kukinnolla. Puumainen kasvi, joka kasvaa suht nopeasti. 

Sekä koivu, että metsävaahtera bongattu lehtimetsästä, melko suojaisa että valoisa paikka.

Salosta kerättyä

 44. Järviruoko, toiselta nimeltään ryti (Phragmites australis) on monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa usein rantojen ja vesistöjen läheisyydessä. Myös näissä kuvissa ojien pientareilla (lähistöllä järvi, ilmeisesti ojat ja järvi ovat yhteydessä toisiinsa). Järviruoko on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji ja se kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat vihreitä suiponomaisen pitkiä, mutta teräviä. Röyhy on tuuhea ja rusehtava. Juuret ovat pitkät. 

45. Osmankäämit (Typha) kasvavat vesistöjen läheisyydessä, usein koristekasvina käytetty osmankäämikasvi- Kasvaa lammikkojen rannoilla ja kasvattaa putkilonomaisen ruskean töyhtön vartensa päähän. Suomessa esiintyy kahta osmankäämilajia; leveä- ja kapeaosmankäämi. Kuvassa leveä osmankäämi (Typha latifolia).

 46. Lupiini eli komealupiini (Lupinus polyphyllus) kuuluu hernekasveiin ja on monivuotinen. Alunperin levinnyt vieraslajiksi Suomeen. Villintynyt usein tienpientareilla ja peltoalueilla. Kasvaa hyvin kuivillakin alueilla. Sen kukinnot ovat sinertäviä, vaaleanpunaisia tai haalean valkoisia. Kukinto kasvaa varren päässä ryppäänä ja sen kukinnot ovat pyöreitä ja haarautuvia. 


47. Ulpukka eli isoulpukka (Nuphar lutea) on keltakukkainen vesikasvi, joka viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Ulpukkaa voidaan Suomessa tavata pienissä lammissa, järvissä, puroissa, ojissa ja merenlahdessakin. Suomessa ulpukka on hyvin yleinen vesikasvi ja sen erottaa helposti isosta lehdestä ja keltaisesta kukasta. Ulpukkaa esiintyy ryppäissä. Tässä ulpukkaa joen uomassa, valitettavasti keltaista kukintoa ei näkyny.  

48. Siankärsämö (Achillea millefolium) tavataan niittyjen pientareilla ja kuivilla tienpientarilla. Siankärsämö kasvaa yleensä 20–70 cm korkeaksi ja sen varsi on pehmeäkarvainen. Lehdet ovat pitkänomaisia ja kierteisesti kietoutuneet lehtivarret ympäröivät vartta. Lehtilapa on pariliuskainen ja kapea. Kukinto on valkoinen, tiheä mykeristö. Suomessa kukkii heinä-syyskuussa.

49. Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) on yleinen saniainen Suomen metsissä. Metsäalvejuuren maavarsi on suora, joku usein on suomujen peittämä. Maavarresta erkaantuu lehdet kasvavat 30-50 cm korkeiksi. Lehti on kapea, kaksi tai kolmiparilehdykkäinen ja alta nystykarvaton. Lehdyköiden muoto vaihtelee, mutta tässä (kuvassa) kapeanpuikeat lehdykät. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehdyköiden alapuolella ja ovat katesuomun peittämiä. Itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.

50. Kanerva (Calluna vulgaris) on ikivihantainen varpu, joka kasvaa 10-50 cm korkuiseksi. Kasvaa karuilla paikoilla, tuoreella kangasmetsällä, rämeellä tai kallioilla. Kanerva on kauppayrttinä ennen vanhaan käytetty kasvi. Kanervan kukinto on punertavaa ja kellomaista. (Kuvassa vasemmalla).

51. Juolukka (Vaccinium uliginosum) jkuuluu puolukoiden sukuun ja on osalraan kanervakasvi. Sen marjoja voi syödä. Juolukan voi helposti sekoittaa mustikkaan, mutta juolukan marjassa on sisällä kivi. Ulkonäöllisesti juolukan erottaa mustikasta vaaleamman versosta ja varresta. Se on myös usein kookkaampi ja sen varsi puumaisempi. Marjan mehu on väritöntä kun taas mustikan marjan mehu on sinertävänpunaista. Kukinto juolukalla on valkoinen ja ruukkumainen. Juolukka voi kasvaa jopa 0,5-1 metrin korkuiseksi. (Kuvassa oikealla.)

Savonlinnasta kerättyä.

Huonosti kuvattu, mutta kuvattuna kuitenkin.

38. Pujo eli (Artemisia vulgaris) on asterikasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruohokasvi. Se saattaa kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi ja kasvaa yleensä pusikkomaisena tiheikkönä tienvarsilla ja peltoalueilla. Pujo aiheuttaa siitepölynsä takia mahdollisia allergiaoireita, varsinkin elo-lokakuun kukinta-aikaan. Mykerökukinnot ovat terttuina varren latvassa. Kukintoa on punaruskeasta vaaleaan. Pujon lehtiliuskat ovat kapeita.

Kultapiisku. Kts, samaan lajiin kuuluva kultapiisku -sukulainen Etelä-Suomesta (Märyn luontopolku)

39. Karpalo eli (Vaccinium carpum) on puolukoihin kuuluva punamarjainen ikivihreä varpukasvi. Karpalo tuottaa punaisia marjoja ja kukkii punaisin kukin. Sen varpumainen varsi kasvaa noin 10-30 sentin pituiseksi. Karpaloa voidaan löytää paljolti koko Suomesta, mutta erityisesti se viihtyy (isokarpalo) soilla ja melko märillä mättäillä. Marja on syötävää ja maistuu melko kitkerältä. (Kuvassa vasemmalla.)

40. Rahkasammalet (Sphagnum) kuuluvat sammalten sukuun ja kasvavat soilla. Rahkasammalet viihtyvät myös kosteilla tundra-alueilla ja vetisillä, happamissa kasvupaikoilla/maaperässä. Maatuessaan sammal muodostaa turvetta. (Kuvassa oikealla. Löydätkö myös kuvasta karpalon marjan?)

 Vetistä suoaluetta, mistä karpalo ja rahkasammalta on löydetty.

41. Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, pieni-pyöreä lehtinen varpukasvi, jossa on myös kukinta-aikaan kellomaiset kukinnot. Vanamo on ainavihantainen ja se kuuluu kuusamakasveihin. Se viihtyy varpujen tavoin, kuivilla ja tuoreilla kangasmetsillä. 

42. Metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) viihtyy kangasmetsillä ja on yksi yleisimpiä sammallajeja. Tuoreella kangasmetsällä metsäkerrossammalta kasvaa laakeina yhteisinä mattoina. Kerrossammalesta voidaan erottaa hyvin haarakkeiset sammal"lehdykät", jotka ikään kuin kerrostuvat edellisen sammalkerrostuman / haarakkeen päälle. (Kuvassa vasemmalla.)

43. Kynsisammalet (Dicranum) ei ole ollenkaan kaksilatvaisia sivuhaaroja niin kuin esim. metsäkerrossammalessa. Se viihtyy ja kasvaa yleisesti havumetsien alueella eli kangasmetsillä. Kynsisammal muistuttaa nimensä mukaan terävää kynttä ja kasvaa noin 10-15 cm korkuiseksi. 

Märyn luontopolku/kuntoreitti

Tässä heinäkuun lopussa tuli pieni luontoreitti kierrettyä, enemmän olin keltavahverojahdissa mutta myös yritin kasveja bongailla! Keltavahveroita en juurikaan löytänyt, mustikkaa sitäkin enemmän ja muutama hyvä vattupuska. Jää marjojen keruu ensi kertaan, mutta kasveja sain kuvattua omaan kasviooni. Luonto/kuntoreitin ympärillä tuli enemmän pyörittyä ja poikettua, eli niinkään tuota kyseistä reittiä (kuvassa merkattuna) ei tullut kierrettyä. 2h metsässä silti ihan hyvä saavutus!

Kasvisaldona:

Maitohorsma

Suopursu

Karhunsammal

Variksenmarja

Kielo

Kultapiisku

Palleroporonjäkälä

Hirvenjäkälä

Vadelma

Naava

29. Maitohorsma on kasvaa noin puolen metrin tai hieman yli metrin korkeaksi. Suomessa melko lailla tien varsilla ja pelloilla kasvava kasvi. Kukissa 4 punertavaa, helakan vaaleanpunaista terälehteä. Pitkä varsi. 

30. Suopursu on varpukasvi, joka lukeutuu kanervakasveihin. Se on valkokukkainen ja hieman myrkullinen varpukasvi, joka kasvaa melko pensasmaisesti suonreunamilla ja mättäillä. Kavi kasvaa noin 30cm- metrin pituiseksi, sen lehdet on ohuet sekä nahkeat ja varret ruskeat. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.

31. Karhunsammalet kuuluvat lehtisammalten sukuun ja ovat kaksikotisia. Melko kosteilla metsissä (tuore kangasmetsä) mielestäni näkee paljon useammin kuin kuivilla kangasmetsillä. Piikikkään näköinen sammal.

Kuva tuoreesta kangasmetsästä. Alapuolella kuvattuna marjaton, melko karkealta ja kuusenneulasia muistuttava kasvi, Variksenmarja.
32. Variksenmarja eli kaarnikka on matala varpukasvi, joka kuuluu myös kanervakasvien sukuun. Variksenmarjaa kutsutaan myös tunturimustikaksi. Variksenmarjalla on neulasmaiset pienet lehdet, ne sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät mustat marjat.

 Kielo, melko lehtomaisessa metsässä lähellä pienen puron uomaa.

Tässä etelässä kasvava kultapiiskun lajike, jota myös näkyy kasvatettavan omilla kesämökin pihoilla Etelä-Suomessa.
33. Kultapiisku on myöhään kesästä kukkiva asterikasvi, joka kukinnoltaan on keltainen. Varsi kasvaa noin metrin pituiseksi. Yleensä kukkii pensaana tai isompana rypäksenä. Lehdet kasvilla on kapeat ja soikeanomaiset. Kasvaa ja viihtyy monipuolisessa ympäristössä, yleensä tienvierustalla, peltomaisilla lehdoilla, kangasmetsällä tai jopa lettosuolla. Yleisesti koko Suomessa lajityypistä hieman vaihdellen.

34. Palleroporonjäkälä, harmaa ja kuivilla kangasmetsillä, yleensä kallion päällä viihtyvä jäkälä. Tossun alla hieman kuivasti narskuu. Jäkälä kasvaa noin 5-15 cm korkeaksi ja viihtyy laajalti ryppäissä pitkin kallionlakea.

 35. Hirvenjäkälät kuuluu jäkäläsukuun. Tässä jäkälää melko kosteana tuoreella kangasmetsällä, polun varrella.

36. Vattu eli Vadelma, jolla piikikkäät ja kukkivat versot. 

Kasvaa pensaina, ja marjat punaisia. Vihreät lehdet sahalaitaisia. Pensas kasvaa jopa metrin-1,5m korkeaksi.

37. Naavat on jäkäläsuku, jonka lajikkeet roikkuvat puiden oksilla, usein kuusen tai männyn. Naava on väriltään harmaan ruskeaa ja muistuttaa hieman partaa :) Naava elää symbioosissa muiden jäkälien tavoin.