44. Järviruoko, toiselta nimeltään ryti (Phragmites australis) on monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa usein rantojen ja vesistöjen läheisyydessä. Myös näissä kuvissa ojien pientareilla (lähistöllä järvi, ilmeisesti ojat ja järvi ovat yhteydessä toisiinsa). Järviruoko on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji ja se kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat vihreitä suiponomaisen pitkiä, mutta teräviä. Röyhy on tuuhea ja rusehtava. Juuret ovat pitkät.
45. Osmankäämit (Typha) kasvavat vesistöjen läheisyydessä, usein koristekasvina käytetty osmankäämikasvi- Kasvaa lammikkojen rannoilla ja kasvattaa putkilonomaisen ruskean töyhtön vartensa päähän. Suomessa esiintyy kahta osmankäämilajia; leveä- ja kapeaosmankäämi. Kuvassa leveä osmankäämi (Typha latifolia).
46. Lupiini eli komealupiini (Lupinus polyphyllus) kuuluu hernekasveiin ja on monivuotinen. Alunperin levinnyt vieraslajiksi Suomeen. Villintynyt usein tienpientareilla ja peltoalueilla. Kasvaa hyvin kuivillakin alueilla. Sen kukinnot ovat sinertäviä, vaaleanpunaisia tai haalean valkoisia. Kukinto kasvaa varren päässä ryppäänä ja sen kukinnot ovat pyöreitä ja haarautuvia.
47. Ulpukka eli isoulpukka (Nuphar lutea) on keltakukkainen vesikasvi, joka viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Ulpukkaa voidaan Suomessa tavata pienissä lammissa, järvissä, puroissa, ojissa ja merenlahdessakin. Suomessa ulpukka on hyvin yleinen vesikasvi ja sen erottaa helposti isosta lehdestä ja keltaisesta kukasta. Ulpukkaa esiintyy ryppäissä. Tässä ulpukkaa joen uomassa, valitettavasti keltaista kukintoa ei näkyny.
48. Siankärsämö (Achillea millefolium) tavataan niittyjen pientareilla ja kuivilla tienpientarilla. Siankärsämö kasvaa yleensä 20–70 cm korkeaksi ja sen varsi on pehmeäkarvainen. Lehdet ovat pitkänomaisia ja kierteisesti kietoutuneet lehtivarret ympäröivät vartta. Lehtilapa on pariliuskainen ja kapea. Kukinto on valkoinen, tiheä mykeristö. Suomessa kukkii heinä-syyskuussa.
49. Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) on yleinen saniainen Suomen metsissä. Metsäalvejuuren maavarsi on suora, joku usein on suomujen peittämä. Maavarresta erkaantuu lehdet kasvavat 30-50 cm korkeiksi. Lehti on kapea, kaksi tai kolmiparilehdykkäinen ja alta nystykarvaton. Lehdyköiden muoto vaihtelee, mutta tässä (kuvassa) kapeanpuikeat lehdykät. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehdyköiden alapuolella ja ovat katesuomun peittämiä. Itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.
50. Kanerva (Calluna vulgaris) on ikivihantainen varpu, joka kasvaa 10-50 cm korkuiseksi. Kasvaa karuilla paikoilla, tuoreella kangasmetsällä, rämeellä tai kallioilla. Kanerva on kauppayrttinä ennen vanhaan käytetty kasvi. Kanervan kukinto on punertavaa ja kellomaista. (Kuvassa vasemmalla).
51. Juolukka (Vaccinium uliginosum) jkuuluu puolukoiden sukuun ja on osalraan kanervakasvi. Sen marjoja voi syödä. Juolukan voi helposti sekoittaa mustikkaan, mutta juolukan marjassa on sisällä kivi. Ulkonäöllisesti juolukan erottaa mustikasta vaaleamman versosta ja varresta. Se on myös usein kookkaampi ja sen varsi puumaisempi. Marjan mehu on väritöntä kun taas mustikan marjan mehu on sinertävänpunaista. Kukinto juolukalla on valkoinen ja ruukkumainen. Juolukka voi kasvaa jopa 0,5-1 metrin korkuiseksi. (Kuvassa oikealla.)
Hyvää työtä Jenna - hienon blogin oot saanut kasattua! Tykkäsin siitä, että kuvailit monia kasveja helposti ymmärrettävällä kielellä, esim. että mitä voi syödä ja mitä ei, ja kuvailit minkä näköiseltä joku kasvi tai puu näyttää sun mielestä, mikä tekee blogista sun omannäköisen. Sain siis jonkun verran uutta nippelitietoa lueskellessani blogiasi. Oli mukavaa, että olit löytänyt kasveja eri paikoista Saloa ja Savonlinnaa, mistä näkyi se, että olet ahkerasti käynyt etsimässä kasveja (ja osasit etsiä tietynlaisia kasveja oikeista kasvupaikoista.) Blogi sopii esiteltäväksi esimerkiksi oppilaille, jos vastaavanlaisen tehtävän haluaa heillä teettää!
VastaaPoista