Mänty, Tammi & Haapa

Metsän reunassa tuore kangasmetsän alku, kuvissa Mänty ja männyn taimi.

26. Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris) on havupuu, joka on hyvin luonnonvarainen puu.
Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset ovat vihreät. Mänty kasvaa 15-30 metriä korkeaksi, ja elää noin  200–300-vuotiaaksi. Suomen tiettävästi vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta.
Puu on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen, jonka kukinta-aika sijoittuu kesäkuun alkupuolelle. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää. Männyllä on paksu kaarnakuori, jota myös eläimet käyttävät hyödyksi ravinnon saannin kannalta. Lisäksi sienet voivat elää männyn kanssa symbioosissa

27. Metsätammi  (Quercus robur) lukeutuu jalojen lehtipuiden pyökkikasveihin. Metsätammet saattavat olla rauhoitettuja, mutta varsinkin Varsinais-Suomessa eli täällä meillä Salon Halikossa tammet ovat yleisiä. Varsinais-Suomen maakuntakukka on metsätammi. Metsätammen rungon kaarna on syväuurteinen, tummanruskea ja sen latvus on kupumainen. Lehtisilmut ovat pieniä ja lehtiruoti 2-8 mm pitkä. Lehdet ovat nahkeita ja lapa puikea.  Lehdet kärjet ovat tylppäkärkisen pyöreitä ja pitkulanomaisia. Emikukinto on norkko ja sen kukka pieni (kukkien touko-kesäkuussa). "Pähkinät" ovat ruskeita terhoja. Kuvat tuoreelta kangasmetsästä, osittain lehtoa, halikon vesitornin mäestä.

Luonnonvarainen haapa löydetty säästettynä Halikon asuinalueelta iilikeestä.

28. Metsähaapa eli haapa (Populus tremula) kuuluu haapa-ja poppelipuiden sukuun. Se on nopeavuotinen lehtipuu, jonka lehdet ikään kuin "kahisevat" tuulessa. Puuaines on vaaleaa ja pehmeää. Haapa on ennen lehtien puhkeamista kukkiva tuulipölytteinen puu. Litteä lehtiruoti on herkkä liikkeille (tuulen ansioista siis kahisee). Haavan lehdet ilmestyvät usein keskikesällä, vaikka muuten puu on nopeakasvuinen. Sitä esiintyy lehdoissa ja lehtimäisissä metsissä eikä se elä usein yli 100 vuotta.

Harakankello & Puna-apila

24. Harakankello (Campanula patula) on kellokasvien heimoon kuuluva kaksivuotinen ruohokasvi. Se viihtyy hyvin niityillä ja rehevän kasvillisuuden seassa ja voi kasvaa jopa 80 cm korkuiseksi. Kasvin kukkamaiset kellot ovat violetin värisiä, mutta pienempiä kuin esimerkiksi kissankellon kukat. Kellot ilmaisevat asennollaan hyvin sään, kellot ylös ja auki - aurinkoisella säällä ja kylmemmällä kukan kellot alaspäin. Harakankello bongattu reheväkasvuisen polun reunamilla, melko sekalaisessa metsässä. Kuitenkin melko suojaisa ja varjoisa, pääasiassa lehtometsän puita.

Avoimella ja kuivalla, karulla hiekka-alueella lähellä asutusta löytyi puna-apila.

25. Puna-apila (Trifolium pratense) on punakukkainen apila, joka on hyvin yleinen Suomessa ja koko Euroopassa. Se kuuluu rehukasveihin ja kauppayrtteihin ja kasvaa noin 15-60 cm korkuiseksi. Kasvin kukka on karvainen ja sen lehdet ovat kolmisormisia. Kukinto ovat pallomaisia, noin kolikon mitan halkaisijaltaan muodostuen huulimaisista kukista. Puna-apila kukkii kesä-heinäkuussa. Kasvi on monivuotinen ja tuoksu melko vahva.

Hiirenvirna & Kangasmaitikka

22. Hiirenvirna (Vicia cracca) eli hiirenherne on hernesukuinen monivuotinen kasvi. Se viihtyy hyvin viljapelloilla, niityillä ja kesannoilla, mutta myös tullut nähtyä ihan omassa kotipihassa, ns. "rikkakasvina". Hiirenvirna voi kasvaa n. 20cm-1 metrin pituiseksi. Kasvutiheys on melko nopea ja sen versojuuret ulottuvat hyvin laajasti ja pitkälti. Kukan teriö on liilahtavan sinertävä, joskus jopa helakan vaaleanpunainen. Kasvia voidaan pitää hiukan myrkyllisenä.

23. Kangasmaitikka (Melampyrum pratense) kasvaa melko lailla koko Euroopassa. kasvi kukkii heinä-elokuussa, mutta nyt kesäkuussa jo tullut nähtyä tätä keltaista ruohokasvin kukintoa. Korkeus on vaihteleva, mutta alle 40 cm ja sen kukat ovat kapeat ja kellomaiset. Varsi on punertava ja sen lehdykät kapeat ja tumman vihertävät.

Kasvit löydetty kesannolta tai hoitamattomalta niityltä metsän ja piha-asutuksen rajalta. Oikein valoisa paikka, muttei suojaisa! Melko lailla yli puolen metrin kokoista kasvustoa, eli melkoisen rehevä kasvupaikka!

Metsätähti & Oravanmarja

 20. Metsätähti (Trientalis europaea) on ruohovartinen ja monivuotinen kasvi, jonka kukka on valkoinen. Kasvi lukeutuu esikkokasvien heimoon. Metsätähti kukkii Suomessa touko-heinäkuussa. Metsätähti kasvattaa 10-20 cm korkean ja useimmiten haarattoman varren. Lehdet ovat melko suikeita, ja keskivaiheiden lehdet esiintyvät suurempina ruusukkeina kierteisesti. Valkoisen kukan terälehtiä on useampia.

21. Oravanmarja (Maianthemum bifolium) on oravanmarjojen sukuun ja parsakasvien heimoon kuuluva myrkyllinen ruohokasvi. Sen varsi on noin 15 cm korkea. Kasvissa on kaksi varsilehteä ja keskellä yksi kukallinen rypäs. Kukat ovat pienet, valkeat ja hienontuoksuiset. Syksyllä kypsyvät tummanpunaiset marjat.

Oravanmarja ja metsätähti bongattu tuoreelta kangasmetsästä!

Rönsyleinikki

19. Rönsyleinikki (Ranunculus repens) on leinikkikasvi, joka on Suomessa hyvin yleinen.

Monivuotinen rönsyleinikki kasvaa noin 15–50 cm. Kasvin varsi on maanmyötäinen ja nimensä mukaan rönsyilevä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja lehden muoto kolmisorminen. Kukat ovat yksittäisiä kukkia rönsyjen ja varren päässä. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Terälehdet ovat kirkkaan keltaiset, viisilehtiset ja hieman karvaiset. Suomessa rönsyleinikki kukkii kesä-elokuussa.

Rönsyleinikki pärjää vähän kuivemmillakin alueilla. Tässä rönsyleinikki kallion uurteessa, hyvin kuivalla ja karulla paikalla. Kestää siis kuiviakin kasvupaikkoja, ja voidaan luokitella myös ns. "rikkakasviksi".

Pihlaja ja Kataja

Vapaasti metsässä, eteläsuomalaisessa rannassa viihtyvä pihlaja ja kataja.

17. Pihlaja (Sorbus) on kasvisukuun kuuluva lajike. Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita. Tässä kuvassa pihlaja kasvaa pensastyylisesti rannan läheisyydessä. Kasvin kukinnasta tai marja"tertusta" tähän aikaan en saanut kuvaa. Marjat pihlajassa ovat yleisesti melko oranssin punertavia. Pihlajan tunnistaa sen lehden muodosta: hyvin tasamittaiset parilehdykkäiset lehdet sekä irralliset lehdykät. 

Tässä kuvattuna vapaasti luonnossa suomalaisen katajaisen kansan "juuri", siis kangasmetsässä samaisella rannalla kasvava kataja. (Pihlaja kasvoi tässä ihan vieressä)

18. Kataja eli (Juniperus communis) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu jota esiintyy laajalti Suomessa. Puuaines on sitkeää, muttei helposti katkeavaa. Sen lehdet ovat melko piikikkäät, joten helposti puun runkoon ei pysty kajoamaan. Kuvasta voidaan huomata, että katajan runko on melko puuomaisen kaarnamainen. Mielestäni Kataja tuoksuu melko vahvasti ja pistävästi, jos se on "tuore" ja hyvinvoiva; kuiva taasen ei tuoksu yhtä voimakkaasti. Omasta kokemuksesta kataja on melko sitkeä eli kestää kyllä hyvin sään ja olotilan muutoksia: hyvin kuivana ja ruskeina piikkilehtinä voi kasvi silti edelleen menestyä tulevina vuosina. Ulkonäöstään huolimatta kataja voi elää siis, vaikka se olisi kuinka riutuneen ja kuolleen näköinen. Ulkonäkö voi siis pettää.

Tervaleppä

16. Särkisalon rannasta löydetty Tervaleppä. Tervaleppä (Alnus glutinosa) on kesävihantainen lehtipuu. Sen lehden ovat hieman tahmeat ja muodoltaan pyöreämmät kuin sen "veljen" harmaalepän. Puun tunnistaa myös sen rungosta, joka on röpöläisempi,toisin sanoen kaarnamaisempi ja ruskeaan taittava väritykseltään.

Tervaleppä kasvaa hyvin Suomen etelärannikolla, kuten tämä kyseinen puu näissä kuvissa! Tervalepän kukintaa esiintyy Suomessa etelärannikolla tavallisimmin jo maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa.

Tervalepän silmut ovat keväällä tahmeat ja sen ympärillä tuollaisia ruskeita jo keväämmällä kukkineita "käpyjä".

Tervalepässä on hyvä tuoksu ja kelpaa hyvin rakennusaineeksi meidänkin mökkisaunaan. Kuvassa kasvupaikka Förbyssä, jossa rannalla hiekkapohja. Puu 5 metrin päästä rantaviivasta - merestä.

Mustikka ja Nokkonen

Kostean kangasmetsän reunalla monipuolinen kasvillisuus. Kuvassa voidaan nähdä myös rauduskoivun ja männyn alut. Pieni suoalue/kosteikko, jonka ytimenä pieni lammikko.

14. Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukan tapaan kanervakasvien sukuun kuuluva marjoja tuottava kasvi. Mustikka kasvaa usein tuoreissa kangasmetsissä ja melko kosteilla metsäalueilla. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kukat ovat ruukkumaisia ja kellomaisia. Tässä alla olevassa kuvassa ei vielä näy paljoa kukintoa tai marjoja, mutta toivon mukaan saan niistäkin kuvaa kesämmällä (marjat kasvavat heinäkuun paikkeilla). Mustikka on normaalisti 10–50 cm korkea varpu, jonka lehdet ovat soikeat ja pehmeät vaaleamman vihertävämmät kuin esimerkiksi puolukan (puolukka tummemman vihreä ja vahapintaisempi kuivemman metsän varpu). 

15. Nokkonen eli isonokkonen (Urtica dioica) on polttavalehtinen monivuotinen ruohokasvi. Kasvi  polttavuus johtuu lehdissä kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa erittäen hapokasta nestettä. Ihoalueille osuessaan neste voi olla kivulias ja aiheuttaa punertavaa palkotyylistä "vesikellomaista" ihottumaa. Nokkosen lehtiä voidaan käyttää ruoanlaitossa ja yrttinä.

Ahomansikka & Aho-orvokki

12. Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) aloittaa kukinnan kesä-heinäkuussa, mutta saattaa kukkia jopa toukokuussa. Ahomansikan kukinta eli sen terälehdet ovat valkoiset, jonka keskellä keltaiset heteet. Marjat ovat mansikan omaisia, eli punaisia, mutta pienempiä. Lehdet melko pienet ja uurteiset.  Ahomansikka kasvaa nimensä mukaan ahoilla ja kuivilla sekä aurinkoisilla paikoilla (tämän tekstin alaosassa on kasvupaikka kuvattuna). Toivon mukaan saan vielä kuvaa myöhemmin kesän aikana, joissa näkyy myös ahomansikan marjat.

13. Aho-orvokki eli (Viola canina) kasvaa luonnonvaraisena ja yleisenä lajina koko maassa, lähinnä metsissä ja niityillä. Kasvin korkeus on noin 8–12 cm, ja kukat ovat sinertävät.  Aho-orvokki voi risteytyä muun muassa metsäorvokin kanssa, joten jouduin kauan pohtimaan mitä tarkkaa lajia tämä orvokki edustaa. Risteymää tavataan erityisesti valoisissa metsissä ja metsänreunoissa. Epätietoisuutta siis lisäsi vielä se, että orvokki kasvoi kuivalla ahomaisella paikalla kuivan kangasmetsän kupeessa, mutta kuitenkin aivan ahomansikan vieressä.

 

Kasvupaikkana jälleen kuivan kangasmetsä ja kuiva tienpiennar, erityisen aurinkoisella paikalla.

Koiranputki

11. Koiranputki eli (Anthriscus sylvestris) on sarjakukkainen kasvi, jossa on pitkä ontto putkilonomainen varsi. Alla kuvattu kasvi taitaa korkeudeltaan hipoa jo 50cm. Yleensä tätä kyseistä kasvia voidaan nähdä tienvarsilla ja pelloilla. Koiranputken tunnistaa sen vaalean valkoisesta sarjakukinnosta ja pitkästä varresta ontosta. Myös lehdet erottuvat edukseen terävinä ja kaksisirkkaisina. Kasvi kukkii juhannuksesta elokuuhun, mutta tämän alkavan kesän lämpöisyys on tainnut saada useammat kasvit (niin kuin koiranputketkin) jo kukkimaan normaalia aikaisemmin.

Tässä Koiranputki kuvattuna hieman kuivemmasta maastosta; tienpintareelta. Hieman kuivempi ympäristö, mutta suojaisa ja melko varjoisalla paikalla.

Sama kasvi hieman varjoisemmalla tienpientareella, reunustaa alkavan kangasmetsän rajalla.

Keräyspaikka:  

Särkisalosta löytyy huomattava määrä erilaisia kasveja. Koiranputkea voi löytää niin kaupungista kuin vaikkapa metsätien varrelta. Omaan silmään täältä löytyi melko värikästä kukintoa jo näin alkukesästä (28.5).