Vapaasti metsässä, eteläsuomalaisessa rannassa viihtyvä pihlaja ja kataja.
17. Pihlaja (Sorbus) on kasvisukuun kuuluva lajike. Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita. Tässä kuvassa pihlaja kasvaa pensastyylisesti rannan läheisyydessä. Kasvin kukinnasta tai marja"tertusta" tähän aikaan en saanut kuvaa. Marjat pihlajassa ovat yleisesti melko oranssin punertavia. Pihlajan tunnistaa sen lehden muodosta: hyvin tasamittaiset parilehdykkäiset lehdet sekä irralliset lehdykät.
Tässä kuvattuna vapaasti luonnossa suomalaisen katajaisen kansan "juuri", siis kangasmetsässä samaisella rannalla kasvava kataja. (Pihlaja kasvoi tässä ihan vieressä)
18. Kataja eli (Juniperus communis) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu jota esiintyy laajalti Suomessa. Puuaines on sitkeää, muttei helposti katkeavaa. Sen lehdet ovat melko piikikkäät, joten helposti puun runkoon ei pysty kajoamaan. Kuvasta voidaan huomata, että katajan runko on melko puuomaisen kaarnamainen. Mielestäni Kataja tuoksuu melko vahvasti ja pistävästi, jos se on "tuore" ja hyvinvoiva; kuiva taasen ei tuoksu yhtä voimakkaasti. Omasta kokemuksesta kataja on melko sitkeä eli kestää kyllä hyvin sään ja olotilan muutoksia: hyvin kuivana ja ruskeina piikkilehtinä voi kasvi silti edelleen menestyä tulevina vuosina. Ulkonäöstään huolimatta kataja voi elää siis, vaikka se olisi kuinka riutuneen ja kuolleen näköinen. Ulkonäkö voi siis pettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti