Seurantatutkimus

 Omalta pihalta lähdetty tutkimaan kirsikkapuun eli Cerasus vaiheita. Seurantatutkimus pätee varmasti aikalailla muihinkin kasveihin, tässä tapauksessa ruusukasveihin.

Cerasus viihtyy valoisalla ja (tässä tapauksessa) melko pohjavesirikkaalla (mahd. kaivopaikka) alueella. Kirsikka tarvitsee pölyttämisen avuksi toisen sukulaisen/kirsikkapuun. Kirsikkapuun lehdykät ovat suippomaisia ja teräväkärkisiä.

 1. Kukinta
Usein kirsikka kukkii pieninä ryppäinä, valkoisin tai vaaleanpunaisin kukinnoin. Oksat vielä kukinnan aikaan melko vähälehtiset. Kukinta toukokuusta kesäkuuhun. Kuvattu 28.5.2016

2. Hedelmien eli raakojen marjojen tulo ja kukinnan lakastuminen. Kuvattu 8.6.2016

3. Marjat kypsyvät ja lehtiä puhkeaa enemmän. Kuvattu 17.6.2016

 Myös angervon kasvukautta hieman seurailin. Huomattavissa kasvu, lehtien puhkeaminen ja kukinta.

Huom! Aikaisemmin olin kuvannut myös koivun seurantatutkimuksen, mutta valitettavasti tiedonsiirtosyistä kuvat katosivat.

Pari uupunutta: Rauduskoivu ja Metsävaahtera

Loput uupuneet kasvit...

52. Rauduskoivu (Betula pendula) on lehtipuu, joka kuuluu koivukasveihin. Se esiintyy laajasti koko Suomessa. Rauduskoivun tuohi on valkoinen, jossa tummia raitoja, jotka ovat paksuja ja rosoisia. Sen erottaa "veljestään" hieskoivusta, lehtien muodon ja tuohen perusteella. Rauduskoivu on myös hieskoivua usein oksistaan riippamaisempi. Hieskoivun tuohi on sileäpintaisempi ja ohuempi kuin rauduskoivun. Rauduskoivun lehdet ovat kolmionmalliset ja sahalaitaisemmat kuin hieskoivun. 

53. Metsävaahtera (Acer platanoides) lukeutuu vaahterakasveihin tai saippuamarjakasveihin. Vaahteran lehti on 3- tai 5-halkioiset lehdykät. Vaahtera kukkii keväisin ennen lehtien tuloa keltaisella kukinnolla. Puumainen kasvi, joka kasvaa suht nopeasti. 

Sekä koivu, että metsävaahtera bongattu lehtimetsästä, melko suojaisa että valoisa paikka.

Salosta kerättyä

 44. Järviruoko, toiselta nimeltään ryti (Phragmites australis) on monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa usein rantojen ja vesistöjen läheisyydessä. Myös näissä kuvissa ojien pientareilla (lähistöllä järvi, ilmeisesti ojat ja järvi ovat yhteydessä toisiinsa). Järviruoko on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji ja se kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat vihreitä suiponomaisen pitkiä, mutta teräviä. Röyhy on tuuhea ja rusehtava. Juuret ovat pitkät. 

45. Osmankäämit (Typha) kasvavat vesistöjen läheisyydessä, usein koristekasvina käytetty osmankäämikasvi- Kasvaa lammikkojen rannoilla ja kasvattaa putkilonomaisen ruskean töyhtön vartensa päähän. Suomessa esiintyy kahta osmankäämilajia; leveä- ja kapeaosmankäämi. Kuvassa leveä osmankäämi (Typha latifolia).

 46. Lupiini eli komealupiini (Lupinus polyphyllus) kuuluu hernekasveiin ja on monivuotinen. Alunperin levinnyt vieraslajiksi Suomeen. Villintynyt usein tienpientareilla ja peltoalueilla. Kasvaa hyvin kuivillakin alueilla. Sen kukinnot ovat sinertäviä, vaaleanpunaisia tai haalean valkoisia. Kukinto kasvaa varren päässä ryppäänä ja sen kukinnot ovat pyöreitä ja haarautuvia. 


47. Ulpukka eli isoulpukka (Nuphar lutea) on keltakukkainen vesikasvi, joka viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Ulpukkaa voidaan Suomessa tavata pienissä lammissa, järvissä, puroissa, ojissa ja merenlahdessakin. Suomessa ulpukka on hyvin yleinen vesikasvi ja sen erottaa helposti isosta lehdestä ja keltaisesta kukasta. Ulpukkaa esiintyy ryppäissä. Tässä ulpukkaa joen uomassa, valitettavasti keltaista kukintoa ei näkyny.  

48. Siankärsämö (Achillea millefolium) tavataan niittyjen pientareilla ja kuivilla tienpientarilla. Siankärsämö kasvaa yleensä 20–70 cm korkeaksi ja sen varsi on pehmeäkarvainen. Lehdet ovat pitkänomaisia ja kierteisesti kietoutuneet lehtivarret ympäröivät vartta. Lehtilapa on pariliuskainen ja kapea. Kukinto on valkoinen, tiheä mykeristö. Suomessa kukkii heinä-syyskuussa.

49. Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) on yleinen saniainen Suomen metsissä. Metsäalvejuuren maavarsi on suora, joku usein on suomujen peittämä. Maavarresta erkaantuu lehdet kasvavat 30-50 cm korkeiksi. Lehti on kapea, kaksi tai kolmiparilehdykkäinen ja alta nystykarvaton. Lehdyköiden muoto vaihtelee, mutta tässä (kuvassa) kapeanpuikeat lehdykät. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehdyköiden alapuolella ja ovat katesuomun peittämiä. Itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.

50. Kanerva (Calluna vulgaris) on ikivihantainen varpu, joka kasvaa 10-50 cm korkuiseksi. Kasvaa karuilla paikoilla, tuoreella kangasmetsällä, rämeellä tai kallioilla. Kanerva on kauppayrttinä ennen vanhaan käytetty kasvi. Kanervan kukinto on punertavaa ja kellomaista. (Kuvassa vasemmalla).

51. Juolukka (Vaccinium uliginosum) jkuuluu puolukoiden sukuun ja on osalraan kanervakasvi. Sen marjoja voi syödä. Juolukan voi helposti sekoittaa mustikkaan, mutta juolukan marjassa on sisällä kivi. Ulkonäöllisesti juolukan erottaa mustikasta vaaleamman versosta ja varresta. Se on myös usein kookkaampi ja sen varsi puumaisempi. Marjan mehu on väritöntä kun taas mustikan marjan mehu on sinertävänpunaista. Kukinto juolukalla on valkoinen ja ruukkumainen. Juolukka voi kasvaa jopa 0,5-1 metrin korkuiseksi. (Kuvassa oikealla.)